Hevosten eriarvoisuus raveissa

Sukupuolten välinen epätasa-arvo ei ole vierasta raviurheilullekaan. Siinä missä naisurheilijat saattavat kärsiä aliarvostuksesta ja rahoituksen puutteesta, tammojen on selvästi oriita ja ruunia vaikeampaa kilpailla ja menestyä raviradoilla. Useimmissa ihmisten urheilulajeissa on erikseen miesten ja naisten sarjat, ja toisinaan ne ovat jopa tasavertaisina esillä. Sen sijaan raveissa on tammalähtöjä harvakseltaan ja niiden palkintosummat ovat selkeästi pienemmät kuin orien ja ruunien lähdöissä – ilmiö, joka vertautuu suoraan kaikkein miesvaltaisimpien urheilulajien, kuten jääkiekon ja jalkapallon, realiteetteihin naisten osalta. Oreja vastaan kisaaminen puolestaan on kannattava vaihtoehto vain kaikkein kovimmille juoksijatammoille, samoin kuin miesten joukkueissa pärjäävät vain jotkut yksittäiset naiset.

Valmentajat kiukkuisia tammojensa puolesta

Vain tammoille tarkoitettuja lähtöjä on raviradoilla harvoin, ja orien ja ruunien lähtöjen taso voi olla niille liiankin kova. Lisäksi tammalähtöjen palkintosummat ovat niin alhaiset, että niistä ei jää kulujen jälkeen paljoa käteen valmentajille. Tämä kaikki merkitsee sitä, että ravitammaa on vaikeaa kilpailuttaa Suomessa; toisin sanoen hevosillakin on omat arvoasteikot urheilullisesti. Ongelma on olemassa aloittelijatasolta aina ykkösluokkaan asti. Pahimmillaan todella hyvienkin tammojen on siis tyydyttävä juoksemaan selvästi alhaisemmista summista kuin orien. Vielä hankalampi tilanne on avoimen tason tammoilla. Asia on luonnollisesti herättänyt tyytymättömyyttä valmentajissa ja ohjastajissa. Esimerkiksi valmentaja Christa Packalén toivoisi enemmän tammalähtöjä ja toisaalta suurempia palkintosummia, sillä avoimen tason hevosella ei välttämättä kannata kilpailla liian tiuhaan. Valmentaja Jukka Kinnunen peräänkuuluttaa suorastaan ”konikapinaa” tammojen puolesta.

Tammalähtöjen järjestäminen Suomessa vaikeaa

Suomen huonoa tilannetta tammalähtöjen suhteen saatetaan verrata esimerkiksi Ruotsiin. Maamme ravimaailmassa on kuitenkin yksi asia, joka on Ruotsin rinnalla toisin ja joka vaikeuttaa erillisten tammalähtöjen järjestämistä. Täällä nimittäin kisaa kahden sukupuolen ja usean tason lisäksi kaksi rotua – suomenhevoset ja lämminveriset – joille tarvitaan myös omat sarjansa. Tammalähdöissä pitäisi siis olla vielä erikseen lämminveristen tammojen ja kylmäveristen tammojen lähdöt. Tämä vaikeuttaa tammalähtöjen järjestämistä, sillä erillisiä sarjoja ei mahdu ravikilpailuihin loputtomiin. Kysehän ei ole siitä, etteikö tammojen kisaaminen kiinnostaisi raviyleisöä; päinvastoin, tammojen kisaaminen on usein tiukkaa ja ennalta-arvaamatonta ja näin ollen palkitsevaa myös raviveikkaajille. Ongelma siis tunnustetaan ravipiireissä, sen ratkaiseminen vain ei ole aivan yksinkertaista.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *